Lähdimme pois koulutuksesta sekavassa mielentilassa. Ärsyyntyneinä
jopa: Twitter-tili oli saatu perustettua ryhmälle MoominTravelsFinland ja Google+ ryhmään paikalla
olevat jäsenet liitettyä. Mutta muuten kukaan ei osannut käyttää Google+ ssaa
eikä meillä ollut harmainta aavistusta Periscopen käytöstä. Vielä enemmän
harmitti, kun tajusin ettei meidän Nokian työkännykkään voinut ladata
Periscopea. Windows puhelimille on saatavilla Telescope for Periscope, mutta
sitä ei ole vielä kehitetty loppuun asti, joten sillä voi vain katsoa videoita,
ei tykätä , kommentoida tai kuvata.
Tarja lähetti Google+ ssan kautta
hyvät ohjeet Periscopen käyttöön
ja niiden avulla sain ladattua sen omaan kotikännykkääni. Muut
(Tarja, Riitta ja Anita) huolehtivat, että Periscope tili saatiin päivitettyä,
sinne sopiva kuvaus ja kaunis kuva, sekä Twitter tilin kuvan vaihtamisesta. Itse aloin
seurata Twitterissä kaikkia mahdollisia Japaniin, Suomeen ja matkailuun
liittyen ja sainkin tilille seuraajia.
Ensimmäisen striimaukseni tein HH Porvoon Campuksella, SnorkMaiden
on HH Porvoo Campus Finland 27.11. Harmikseni puhelimessani Samsung Trend 2
(ostettu vain puhumista ja WhatsAppia varten) on ilmeisesti niin vähän muistia,
että video pätkii ja jouduin tekemään part 1,2,3 jne. Kerroin striimissä
muutamalla lauseella Porvoosta, suomalaisesta koulutuksesta, amk-opiskelusta ja
kuvasin projektin sulkutilaisuutta, jossa hollantilaiset ja suomalaiset
opiskelijat esittelivät projektinsa tuloksia. Haastattelin myös opiskelijoita
jotka olivat järjestämässä koiratyöpajaa seuraavalle päivälle.
Seuraavana päivänä 28.11. Campuksella oli Reumaliiton ja
Haaga-Helian opiskelijoiden yhdessä järjestämä Iloa elämään tapahtuma joka oli
suunnattu reumaa sairastaville lapsille ja heidän perheilleen
![]() |
| http://www.uusimaa.fi/artikkeli/341989-koko-paiva-taynna-kaikkea-kivaa
Sain todella hyvä videoita SnorkMaiden
supporting families with RMD Finland opiskelijoiden järjestämistä
piparkakun koristelu, askartelu, halaa koiria, Muumi-aktiviteetti työpajoista
ja haastattelin opiskelijoita videolle. Ja ensimmäisen kerran näin sydämiä
Periscopessa kuvatessani lumiukon asuun pukeutunutta opiskelijaa, joka jutteli
lasten kanssa (186 sydäntä!!) Se lämmitti sydäntä ja aloin ymmärtää ehkä
paremmin mikä saa ihmiset kuvaamaan näitä videoita. Mutta taas kerran oli
ärsytykseni ja pettymykseni suuri, kun tajusin kotiin tultuani, että striimauksista
olikin tallentunut vain pienet lyhyet pätkät ja kaikki parhaat kohdat
haastatteluineen olivat tippuneet pois. No, kävi siis taas selvemmäksi että,
jotta voisi kunnolla tehdä striimausta pitäisi olla ajan tasalla olevat,
tarpeeksi hyvät laitteet. Näitä lähetyksiä kävi katsomassa jälkeenpäin muutama
henkilö.
Toinen tärkeä asia olisi toki saada paljon reaaliaikaisia katsojia,
eli lähetyksiä pitäisi jotenkin tehokkaammin mainostaa. Mutta on haastavaa
tietää, koska on aikaa tehdä seuraava lähetys. Sen lisäksi että omien videoideni taso on
järkyttävä, niin en ole vielä törmännyt videoon, jota olisi mukava
katsoa…. ajatella, että pilvet täyttyvät
näistä videoista ja joillain on aikaa käytettävänä niiden katsomiseen.
Toisaalta voin hyvin kuvitella nuorten pitävän näiden striimausten tekemisestä,
joten niitä voisi varmaan hyödyntää opetuksessa.
30.11. Lähdin ensimmäisen lukukauden opiskelijoiden kanssa
opintomatkalle Kööpenhaminaan ja Niisku-neiti pääsi mukaan. Striimasin pari
videota Helsinki-Vantaan lentokentällä Moomin kaupassa, mutta ne olivat tosi
lyhyitä. Nyt sain jo varoituksia puhelimeeni, että olen käyttänyt tosi paljon
internettiä ja kyselyn haluanko asettaa ylärajan netin käytölle… nähtäväksi jää
… kuinka kalliiksi tämä opiskelu tulee. Niinpä päädyin Kööpenhaminassa vain
twiittaamaan SnorkMaidenin seikkailuista ja hankin lisää seuraajia Twitter-tilille.
Ja huolehdin siitä, että käytän wifiä, kaikkialla missä mahdollista, myös Suomessa J
4.12. löysin Thomsonin blogista
Mielenkiintoisia persicope tilejä ja aloin seurata niitä:
Lonely Planetia ja Finnairia olin seurannut jo heti alusta asti. Katsoin heidän streemauksiaan ja tykkäsinkin joistain.
Muita
mielenkiintoisia linkkejä ja huomioita matkan varrella oli: Some worksin
ilmoitus heidän livelähetyksestään, jossa he kertovat keitä ovat, mitä tekevät
ja millaisia sosiaalisen median osaajia kaipaavat ja antavat hakuohjeet
kyseisiin paikkoihin, joihin on tarkoitus palkata kaksi ihmistä. Eli
uudenlainen tapa hyödyntää Periscopea rekrytoinnissa.
Paljon oli
myös uutisia ja juttua mediassa, siitä kuinka nuorille (ja aikuisille) pitäisi
opettaa mediakriittisyyttä ja järkevää median käyttöä, some/Periscope etikettiä, jotta ei aiheutuisi haittaa
muille ja omalle maineelle tulevaisuudessa.
Oppilaiden koulussa kuvaamat Periscope-videot rikkovat Suomen lakia, jos
niiden kuvaamiseen ja levittämiseen netissä ei ole saatu etukäteen lupaa kaikilta videolähetyksissä esiintyviltä. Kouluissa tulisi vetää rajat Periscopen kaltaisten palvelujen käytölle jo ennen kuin tulee ongelmia vastaan. Sosiaalisen median tullessa yhä kiinteämmäksi osaksi oppimista tulee käytöllä olla pelisäännöt, jotta somesta sadaan sen hyödyt irti.
6.12
striimasin SnorkMaiden preparing for Christmas videon lasteni avustuksella, ja mainostin sitä ja
Riitan Levi striimauksia Twitterissä. Sainkin siihen yli 500 tykkäystä!
Mietin,
etteivät jonkun tilin ”suositukset” ja tykkäykset aina ole aitoja, koska kuka
tahansa pystyy avaamaan tilin ja tykkäämään siltä anonyymisti ja Periscopen
tapauksessa oli mahdollista antaa useita tuhansia tykkäyksiä halutessaan …. Eli
mediakriittisyyttä tarvitaan myös tulosten analysoinnissa!
8.12 kuvasin
Campuksella Sibeliuksen 150- vuotis juhlallisuuksia #Moomin #myths #music
#Finland Sibelius 150. Mainostin sitä Twitterissä etukäteen ja sen jälkeen ja
sain nostettua sydänmäärään yli 5000. Eli
omasta mielestäni oppimiseni Periscopen käytöstä on vähintään kolmosen
arvoista, koska hankin Twitteriin suurimman osan seuraajista ja Periscopeen
suurimman osan sydämistä.Toki olisi voinut olla aktiivisempikin ja esim. tutkia enemmän appseja, joilla markkinoidaan Periscope-tilia.
Twitter
on hyvä kanava saada katsojia lähetykselle, sillä harva pitää Periscopen
notifikaatioita päällä. Samalla saa jaettavan linkin lähetykseen, jota voi levittää
sosiaalisen median kanavissa. Jos unohtaa twiitata alkavan lähetyksen, saa haettua linkin omaan lähetykseesi myös osoitteesta periscope.tv/käyttäjänimi eli meillä
Meidän
tapauksessa taisi kyllä käydä niin, että vaikka tavoittelimme ulkomaisia ja varsinkin japanilaisia katsojia (Twitterissä 131 seuraajaa) Moomin teemalla niin Periscopen katsojat olivat pääosin suomalaisia. Ehkä meidän olisi pitänyt
Periscopessa seurata vielä enemmän suomalaisia tilejä, nyt jotenkin ehkä
tavoittelimme liian ”korkealle”. Katsojat olivat suomalaisia Periscopen
käyttäjiä.
Siitä olin tyytyväinen, että Travel with Kat seurasi meitä Periscopessa. Ehkä myös keskustelu, kysymyksiin vastaaminen, tervehtiminen kun
uusia katsojia liittyy mukaan -
interaktiivisuus!! olisi saattanut kasvattaa seuraajien/sydänten lukumäärää.
10.12 Tuomas Enbuske striimasi ensimmäisen lähetyksensä Periscopella (ehdimme siis ennen häntä) ja hän kuvasi 8 minuutin nimettömällä lähetyksellä tablettia tuolilla ja oli saanut jo ensimmäisten 10 minuutin jälkeen 549 livekatsojaa ja 488 uusintakatsojaa, ei aivan hirveästi tykkäyksiä tosin, mutta paljon kommentteja…. joten se jotenkin kertoo, että tärkeää ei niinkään ole sisältö (meidänkin videomme olivat sisällöltään matkailuteemaan sopivia ja varsinkin Lapin maisemat aivan ihania ja muidenkin kohteiden olisi luullut kiinnostavan) vaan verkosto, että sinulla on paljon seuraajia muualla somessa. Nähtäväksi jää mikä on Periscopen merkitys jatkossa....
Yllätin itseni kuvaamalla Periscopella vielä kilpailun jälkeisenä päivänä Lucia juhlaa Campuksella, eli täytyy myöntää, että siinä on jollain tavalla jotain kiehtovaa ja koukuttavaa...
|



Hyvää työtä teit, Niina, ja kirjoitit kokemuksesta perusteellisesti!
VastaaPoistaKai olet kuitenkin jo tässä vaiheessa Periscopen käytön lopettanut?
VastaaPoista